Halipula, sitku-elämä ja kuivat kädet
– näin korona muutti kolmen suomalaisen elämää
Halipula, sitku-elämä ja kuivat kädet
– näin korona muutti kolmen suomalaisen elämää
Elintarvike- ja kuluttajaekonomian opiskelija Jaakko Jämsä, siivousalan pienyrittäjä Sanna Torikka ja eläkeläinen Pirkko Viitanen kertovat, miten koronapandemia on muuttanut heidän elämäänsä verrattuna vuoden takaiseen aikaan.
Entä mitä he ajattelevat tulevaisuudesta?
Helsingin yliopiston elintarvike- ja kuluttajaekonomian opiskelija Jaakko Jämsä, 22, asuu yhdessä kämppäkaverinsa kanssa Helsingissä.
”Koronan ensimmäinen vaikutus oli epäuskon tunne. Eihän kukaan aluksi uskonut, että virus leviää sellaisella voimalla ja että koko yhteiskunta sulkeutuu. Tilanteen vakavuus realisoitui nopeasti: koulu ja harrastukset loppuivat kuin seinään, ja siinä sitten kituuteltiin etäopiskeluna koko kevät.
Toimin opiskelija-ainejärjestömme puheenjohtajana, ja itselleni radikaaleinta oli, että jouduimme perumaan kaikki tapahtumat. Se oli valtava pettymys.”
”Olen todella sosiaalinen ja urheilullinen – ystävät, sählyn pelaaminen ja salilla käyminen ovat keskeisiä asioita elämässäni – ja eristyskevät tuntui paikoin todella uuvuttavalta. Kun sisäliikuntalajit loppuivat, siirryin lenkkipolulle. Hurahdin juoksuun niin, että juoksin syksyllä ensimmäisen maratonini. Pidän sitä korona-ajan suurimpana saavutuksenani.
Tärkein sääntöni korona-aikana on hygieniaan liittyvä käytäntö: ulko-oven vieressä on aina käsidesipullo, josta minä ja kämppäkaverini ruiskautamme käsidesiä ennen takin riisumista. Sitten pestään kädet. Olemme tarkkoja tämän kanssa. Käsidesipullo kulkee mukana myös takin taskussa. Kämppikseni on serkkuni, ja meillä on läheiset välit. Totesimme, että olemme järkeviä aikuisia ihmisiä, emmekä halua rajoittaa toistemme tekemisiä ja menemisiä. Olemme onneksi pysyneet terveinä.
Viime aikoina olen miettinyt erityisesti, kuinka helposti korona-aikana unohtaa hetkessä elämisen. Olen saanut itseni kiinni siitä, että elän sitku-elämää: sitten on taas hauskaa, kun voimme järjestää opiskelijabileitä ja näen ystäviäni yliopistolla. Nyt pitäisi löytää keinoja nauttia nimenomaan nykyhetkestä, ja hygieniasääntöjä noudattamalla sekin on mahdollista.”
”Yllätyin siitä, että vaikka elämästäni vietiin kaikki kivoimmat jutut, on tilalle tullut uusia. Maratonin juokseminen on hyvä esimerkki: olen halunnut toteuttaa sen jo vuosia.
Minulle tämän vuoden piti olla opiskelijaelämässäni ’The vuosi’: olin suunnitellut keskittyväni hauskanpitoon ainejärjestön kanssa. Niinpä bileiden ja tapahtumien peruuntuminen keväällä nakersi aivan julmetusti.
Koetimme järjestää etätapahtumia parhaamme mukaan – hauskin oli etävappulähetys, koko päivän kestänyt simulaatio vapusta. Jaoimme videoyhteyksin kokemuksia ja tarinoita, katsoimme vanhoja kuvia ja videoita, pelasimme pelejä ja toteutimme etänä perinteistä vappuohjelmaamme.”
Tänä syksynä olen alkanut tehdä etuajassa kanditutkintoani. Opiskelen elintarvike- ja kuluttajaekonomiaa, ja tutkin kerronnan hyödyntämistä elintarvikkeiden markkinoinnissa. Korona on pysäyttänyt minut miettimään, mitä oikeasti haluan tehdä elämässäni. Normaalisti olen mennyt sinne, minne kaveritkin ovat menneet ja edennyt suorassa putkessa lukiosta armeijaan ja yliopistoon.
Mutta nyt on syntynyt sellainen palo, että kun matkustaminen on taas turvallista, voisin ottaa hetkeksi breikkiä kaikesta, lähteä kiertämään maailmaa ja etsiä itseäni enemmän. Sellainen unelma tässä on syntynyt.”
”Sääntö numero yksi: pese ja rasvaa kädet”
Siivousalan pienyrittäjä Sanna Torikka, 38, asuu kuljetusalalla työskentelevän puolisonsa ja kahden teini-ikäisen tyttären kanssa Tarvasjoella.
”Koronan ensimmäiset muutokset elämässäni olivat töiden peruuntumiset ja asiakkaiden kysymystulva. Kukaan ei ollut taatusti aikaisemmin kysynyt minulta, tehoaako puhdistusaineesi varmasti koronaan tai teetkö desinfioivaa siivousta. Minun oli osattava kertoa uudella tavalla työstäni ja käyttämistäni tuotteista – jouduin myös korjaamaan harhaluuloja. Sain tästä aivan uutta pontta omaan tekemiseeni, ja olenkin uppoutunut opiskelemaan alaa aiempaa syvemmin.
Päivitimme myös työtavat uudelle tasolle turvallisuuden vuoksi.”
”Uusiksi ovat menneet niin työajat kuin maskien ja hanskojen käyttö, puhumattakaan pesuaineista ja siivousvälineistä. Ei ole samantekevää, millaisilla aineilla koti siivotaan tai kädet pestään. Oikeat välineet ja aineet ovat työmme kivijalka, ja kehityksen mukana pysyminen vaatii jatkuvaa perehtymistä. Ihmisten hygieniakäsitys on suorastaan mullistunut puolen vuoden aikana.
Tärkein sääntöni korona-aikana on: pese ja rasvaa kädet! Onneksi tämä simppeli perusasia on pysynyt ennallaan, vaikka joku on tätäkin ehtinyt epäillä. Käsienpesu saippualla ja vedellä pitää virukset ja bakteerit parhaiten poissa. Toki kassistani löytyy aina käsidesiä siltä varalta, ettei pesumahdollisuutta ole. Eikä pidä unohtaa rasvausta! Itselläni kädet olivat jossakin vaiheessa jo todella kuivat ja kipeät pesemisestä. Etenkin talvea vasten käsien ihosta kannattaa pitää huolta.”
”Viime aikoina olen erityisesti miettinyt koronapandemian vaikutuksia ihmisten elämään. Jo ennen koronaa saatoin olla joillekin se päivän ainoa juttukaveri. Muutaman asiakkaan kanssa on tullut tavaksi, että pidän siivouksen jälkeen evästauon ja jään hetkeksi rupattelemaan. Eristyksissä olleen yli 70-vuotiaan asiakkaani kanssa soittelimme ja vaihdoimme kuulumiset koko koronakevään ajan. Itku oli monesti herkässä – molemmilla.”
”Yllätyin siitä, miten korona muutti perhe-elämäämme. Yhtäkkiä olinkin tyttöjen kanssa opiskelemassa ja tekemässä töitä saman katon alla – joskus jopa samalla tietokoneella. Kun lasten harrastukset jäivät tauolle ja tyttäreni vaihto-oppilasviikko Ranskassa peruuntui, ei kotona varsinaisesti riemuittu. Mutta yllättäen kokkaamisesta ja leipomisesta tuli nautinto, ja luonto löytyi uudella tavalla patikoidessa ja pyöräillessä. Kaikki turha on hiljalleen karsiutunut arjesta pois.
Tänä syksynä työtilanteeni on elpynyt, mutta koronan vaikutus näkyy nyt kukkarossani. Epävarmuuden sietäminen on ollut ajoittain raskasta ja vaatinut opettelemista. On ilahduttavaa, että olen saanut syksyn aikana uusia asiakkaita vanhojen tuttujen lisäksi. Muutamat ovat tilanneet kotisiivouksia läpi korona-ajan, koska ovat halunneet tukea pieniyrittäjää. Kaiken keskellä olen nähnyt paljon iloa ja toivoa: ihmiset haluavat vilpittömästi auttaa toisiaan.”
”Kunpa kosketukset ja halaukset eivät hiipuisi”
Eläkkeellä oleva Pirkko Viitanen, 68, asuu 75-vuotiaan miehensä kanssa Helsingissä. Hänellä on kaksi tytärtä ja yksi lapsenlapsi.
”Korona näkyi elämässäni ensiksi niin, että kaikki harrastukseni loppuivat kuin seinään. Rakastan kulttuuria: käyn ahkerasti teattereissa, ja minulla on Radion Sinfoniaorkesterin kausikortti. Matkustelen myös paljon mieheni kanssa. Oli todella outoa, kun yhtäkkiä kalenterista pyyhittiin kaikki pois.”
”Maaliskuussa yhteiskunnan sulkeutuessa toinen tyttäristäni oli Dubaissa reissussa – hyvä, että hän pääsi sieltä pois. Mieheni oli Levillä hiihtämässä, ja minun oli tarkoitus lentää sinne, mutta tyttäreni painostivat minut jäämään Helsinkiin. Se otti päähän: lentoja meni vielä Lappiin, ja olisin tullut mieheni autolla takaisin. Pilates-treenini menivät myös tauolle, kun salit suljettiin. Olen kova liikkumaan ulkona, ja pitkät kävelylenkit lisääntyivät entisestään.
Tärkein sääntöni korona-aikana on, että käsienpesusta ei lipsuta. Olen aina pessyt käsiäni, mutta en tässä mitassa. Nyt pesen kädet heti, jos käyn vähänkin ulkona. Kaupoissa ja julkisissa tiloissa suuntaan käsidesipurkille, ja käsilaukussani on aina pieni käsidesipullo. En mene varta vasten ihmistungokseen, pidän kassajonoissa turvaväliä ja käytän maskia suositusten mukaan. Jos tässä tilanteessa on jotain hyvää, niin se, että muita flunssia saattaa olla vähemmän, kun ihmiset pesevät ja puunaavat säntillisesti.”
”Viime aikoina olen miettinyt erityisesti, että toivottavasti halailukulttuurimme ei hiivu kokonaan. Me suomalaiset kun emme muutenkaan ole kovia halaamaan ja kättelemään. Itse en ole kokenut korona-ahdistusta, ja olen ottanut melko löysin rantein. Äitinä olin keväällä hetken huolissani, kun vanhempi tyttäristäni sai oman tyttärensä kanssa koronan.
Alussa pelättiin, että tartunnan saatuasi olet seuraavaksi hengityskoneessa. Pian kävi ilmi, että monet sairastavat taudin oireetta tai lievin oirein. Tyttäreni ja lapsenlapseni selvisivät muutaman päivän kuumeilulla. Sen jälkeen uskalsimme tavata toisiamme, koska he saivat oletettavasti immuniteetin. Myös nuoremmalla tyttärelläni oli keväällä hengitystieoireita, mutta hänellä koronatestit näyttivät negatiivista. Olemme silti lähes varmoja, että hänkin sairasti sen.”
”Yllätyin siitä, kuinka tarkkoja lapseni olivat meidän vanhempien suojelemisessa. Etenkin nuorempi tytär oli tässä todella ehdoton. Hän saattoi tulla pihallemme juttelemaan pitkän turvavälin päästä, mutta ei häntä saanut meille sisälle aikapäiviin.
Kyllähän se kirpaisi ja tuntui kurjalta, kun en voinut olla totuttuun tapaan lasten kanssa tekemisissä. Kaikki halaamiset ja yhdessä syömiset olivat tauolla. Se yllätti positiivisesti, miten hyvin tämä yhteiskunta noudattaa ohjeita. Toivon, että ihmisten maltti kestää nytkin, ja toinen aalto jää pelättyä lievemmäksi.
Tänä syksynä olen ottanut ilon irti kulttuurista ja pilateksesta. Meillä on mieheni kanssa myös uusi harrastus: palapelien kokoaminen. Ketään ei voinut kutsua keväällä syömään, ja kookkaalle ruokapöydällemme mahtuu isokin palapeli. Olemme istuneet vuoron perään pöydän ääressä pähkäilemässä. Valmiita palapelejä on jo kuusi, mutta emme ole päässeet 500:a palaa suurempiin.
Kirjat ovat henkireikäni, niistä en luovu ikinä. Sekin pitää mielen pirteänä, että olemme varanneet ensi talveksi lennot etelään ja Lappiin. Tilanne sitten näyttää, pääsemmekö reissuun – ehkä emme – mutta en missään nimessä halua vielä painaa jarruja pohjaan.”